 |
|
|
|
Tutkimus | Avaruustutkimus | Avaruussää
Avaruussää - mitä se on?
Avaruussäällä tarkoitetaan maapallon sähkömagneettisen ja hiukkasympäristön muutoksia noin 100 kilometrin korkeudesta ylöspäin Maan ioni- ja magneettikehissä. Sen vaikutukset magneettikentän vaihteluiden kautta yltävät maanpinnalle asti aiheuttaen sähkö-magneettista induktiota laajoissa johdinjärjestelmissä kuten Suomen korkeajännite-linjoissa. Avaruussää ja avaruusilmasto ovat mielenkiintoinen poikkitieteellinen tutkimusalue, jossa yhdistyvät meteorologia, geofysiikka ja astrofysiikka uudella tavalla laajaksi kokonaisuudeksi.Tavalliselle kansalaiselle avaruussään tunnetuin ilmentymä on revontulet.
Avaruussäähäiriöissä on energiaa
Yhdysvaltain kansallinen avaruussääohjelma määrittelee avaruussääksi "... olosuhteet auringossa, aurinkotuulessa, magnetosfäärissä, ionosfäärissä ja ilmakehän yläosissa, jotka voivat vaikuttaa avaruudessa ja maan päällä olevien teknologisten systeemien suorituskykyyn ja luotettavuuteen tai uhata ihmisten terveyttä tai elämää". Määritelmä korostaa avaruuden olosuhteiden vaikutuksia, nimenomaan haittavaikutuksia. Euroopassa, Euroopan avaruusjärjestössä ja EU:n alkavassa avaruussäätoiminnassa painotetaan myös avaruussään erilaisia kaupallisia ja yleisöä palvelevia sovellutuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi reaaliaikainen avaruussään monitorointi, joka kertoo revontulien näkemisestä kiinnostuneille Lapin turisteille milloin nämä taivaalliset valot ovat havaittavissa.
Avaruussään haittavaikutuksia havaitaan magneettisten myrskyjen aikana. Magneettiset myrskyt saavat alkunsa auringossa tapahtuvista energia- ja hiukkaspurkauksista, jotka kulkeutuvat aurinkotuulen mukana maapalloa ympäröivän magneettikehän reunoille kymmenien tuhansien kilometrien etäisyydelle maanpinnasta ja sieltä vähitellen syvemmälle näiden kehien sisäsosiin. Avaruussäämyrskyn aikana Maan lähiavaruudessa kuluu energiaa muutamien tuntien aikana teholla 100 - 200 GW, mikä on moninkertaisesti enemmän kuin samanaikainen energiankulutus Suomessa. Sähkövirtojen voimakkuus on usein yli 100 kA.
Avaruussäähäiriöiden esiintymistiheys noudattaa auringon aktiivisuutta, joka seuraa auringonpilkkujen esiintymisen 11-vuotista jaksollisuutta. Runsaiden pilkkujen aikaan aurinko aiheuttaa enemmän häiriötä kuin vähäisten pilkkumäärien vallitessa. Viimeksi auringon pilkkujen maksimi oli vuonna 2000 ja seuraavan pilkkuminimin ajankohdaksi arvellaan vuotta 2007. Suuria avaruussäämyrskyjä on viime vuosina koettu useita. Ehkä voimakkain oli huhtikuussa 2000, jolloin avaruusmyrskyyn liittyviä revontulia nähtiin poikkeuksellisesti Etelä-Eurooppaa myöten.
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|
|
|